Vihannespunkki (Tetranychus urticae ) on pieni, alle puolen millimetrin mittainen hämähäkkityyppinen tuholainen. Muodoltaan punkki on ovaali ja sen tunnistaa helpoiten kyljissä olevista tummista laikuista, jotka voivat muuttua vuodenaikojen ja isäntäkasvien mukaan. Lue artikkelista, tai katso video sivun lopusta, miten tunnistaa ja torjua niitä.
Vihannespunkki viihtyy lämpimissä ja kuivissa olosuhteissa, ja ne löytyvät tyypillisesti samoilta alueilta vuodesta toiseen. Ne piileskelevät kasvien lehtien alapinnoilla suojassa UVB-säteilyltä.
Vihannespunkit tunnistaa myös niiden kehräämästä seitistä, jota punkit käyttävät munien ja nuorten yksilöiden suojaamiseen sekä liikkumiseen kasvien välillä. Punkit leviävät helposti myös ihmisten ja työvälineiden välityksellä.
Haitat kasveille
Vihannespunkit käyttävät ravinnokseen viherhiukkasia, joita ne saavat imemällä kasvisolusta ravinteita. Varhaiset vioitusmerkit näkyvät pieninä kellertävinä pilkkuina lehdillä, ja saastunnan voimistuessa vioitus ilmenee suurempina kloroottisina laikkuina ja runsaampana seitin muodostumisena. Seitti on selvimmin nähtävissä, kun hedelmöittyneet naarat nousevat kasvin yläosiin ja muodostavat pesäkkeitä.
Vakava punkkisaastunta voi johtaa:
- lehtien karisemiseen
- satomäärän vähenemiseen
- sadon laadun heikkenemiseen
- pahimmassa tapauksessa koko kasvin kuolemaan
Vihannespunkin kehitysvaiheet
Vihannespunkilla on neljä kehitysvaihetta:
- Muna – läpikuultavia, myöhemmin kellertäviä ja halkaisiljaltaan noin 0,13 mm.
- Toukka – kuusijalkainen, punasilmäinen, alkaa kuoriuduttuaan heti ruokailla kasveilla.
- Nymfi – käy läpi useita kehitysvaiheita ennen aikuistumista.
- Aikuinen – noin 0,5 mm kokoinen, neljä jalkaparia, naaraat ovat kookkaampia kuin koiraat.
Naaraat munivat päivittäin 10–20 munaa, eli jopa yli 100 munaa elämänsä aikana. Kehitys munasta aikuiseksi kestää olosuhteista riippuen noin viikon.
Vihannespunkit lisääntyvät suvuttomasti ja suvullisesti. Hedelmöittyneistä munista kehittyy sekä naaraita että koiraita, ja hedelmöittymättömistä vain koiraita. Yleisellä tasolla naaraita kuoriutuu kuitenkin koiraita reippaasti enemmän.
Vihannespunkit elävät noin 50 vuorokautta. Naaraat ovat kookkaampia, noin puolimillisiä, kun taas koiraat ovat pienempiä ja niiden ruumis on kapeampi ja peräpäästä terävämpi. Isäntäkasvi ja vuodenaika vaikuttavat myös väriin, joka voi olla kellertävä, vihertävä, keltaruskea tai punaruskea.
Vuodenaikojen vaikutus
Kesän lämmin ja kuiva sää nopeuttaa vihannespunkkien lisääntymistä. Syksyn lähestyessä päivien lyhetessä ja ravinnon vähentyessä, naaraiden väri muuttuu punaruskeaksi. Talvehtivat naaraat lopettavat syömisen ja hakeutuvat piiloon, esimerkiksi kasvihuoneiden rakenteisiin, jolloin niiden torjuminen on erittäin haastavaa.
Vihannespunkkien torjunta
Biologinen torjunta
Biologinen torjunta tulee aloittaa ajoissa. Säännöllinen kasvuston tarkkailu luupin avulla lehtien alapinnoilta auttaa tunnistamaan ongelmat aikaisessa vaiheessa.
Tehokkaita biologisia torjuntaeliöitä ovat muun muassa:
Spical-petopunkit – kestävät korkeita lämpötiloja ja alhaisempaa kosteutta.
Spidex Vital-petopunkit – syövät kaikkia vihannespunkin kehitysvaiheita, erityisesti nuoria yksilöitä.
Mirical-petoluteet – erityisen hyviä tomaattikasvustoissa esiintyvien vihannespunkkien torjuntaan.
Spidend-äkämäsääsket – etsivät aktiivisesti punkkipesäkkeitä ja munivat niiden läheisyyteen. Syntyvät toukat käyttävät vihannespunkkeja ravinnokseen.
Kemiallinen torjunta
Jos biologinen torjunta ei riitä tai punkkiongelma on edennyt pitkälle, voidaan turvautua kemiallisiin menetelmiin. Sallittujen torjunta-aineiden käyttöä koskevat ajantasaiset tiedot on tarkistettava aina Kemidigi-palvelusta.
Nissorun – Vihannespunkkien torjuntaan kurkulta, tomaatilta ja paprikalta kasvihuoneessa. Mansikalta ja vadelmalta sadonkorjuun jälkeen, ja koristekasveista kasvihuoneessa ja avomaalla.
Ennaltaehkäisy ja hallinta
Vihannespunkkeja voidaan kutsua kasvi- ja paikkauskollisiksi tuholaisiksi. Tehokkaina talvehtijoina ne ilmestyvät vuodesta toiseen samoille alueille, ja kasviuskollisina vapaamatkustajina ne kulkeutuvat viljelmille usein samojen kasvien mukana.
Vihannespunkkien tehokkaaseen hallintaan kuuluukin siis:
- riskialueiden tunnistaminen
- indikaattorikasvien säännöllinen seuranta
- kasvihuoneolosuhteiden aktiivinen hallinta
Näillä toimilla voidaan tehokkaasti vähentää vihannespunkkien esiintymistä ja ehkäistä vakavat vahingot.
Katso video:
Schetelig Pro Channel | Kuinka torjua vihannespunkki tehokkaasti
Ota yhteyttä
Sara Viklund-Granfors
Myyntiedustaja/Toimistopäällikkö Närpiö