Kirvat ovat viljelijälle tuttu tuholainen. Maailmassa on lähes 5000 erilaista kirvalajia, joista Suomessa elää reilu 400. Näistä noin sadalla merkitystä kaupallisessa kasvituotannossa, ja ne voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja viljelmille ja puutarhoille. Hankintajohtajamme Reeta Rouhiainen pureutuu kirvojen biologiaan ja haittavaikutuksiin ja antaa vinkkejä tehokkaaseen torjuntaan – lue artikkeli tai katso video sivun lopusta!
Lehtikirvojen lisääntyminen
Lehtikirvojen lisääntyminen on nopeaa ja tehokasta: ne voivat lisääntyä ilman hedelmöitystä, eli partenogeneettisesti, ja luoda jatkuvasti uusia jälkeläisiä. Aikuinen naaras voi tuottaa jopa yli 1000 jälkeläistä, ja ne ovat lisääntymiskykyisiä vain viikon kuluttua syntymisestä. Ympärivuotisessa viljelyssä lisääntyvät ympäri vuoden, ja synnyttävät vain naaraita. Luonnossa elinkierto on monimutkaisempi.
Lehtikirvat ovat pieniä hyönteisiä, joiden koko vaihtelee 1,5–4 millimetrin välillä. Ne elävät tiheissä yhdyskunnissa ja voivat olla vihertäviä, punertavia, mustia tai kellertäviä. Siivellisiä kirvoja esiintyy erityisesti silloin, kun populaatio on kasvanut liian tiheäksi. Kirvalajien tarkka tunnistaminen vaatii usein luuppia tai mikroskooppia, mutta tuntosarvet, selkäputket ja otsakyhmyt ovat tärkeimpiä tunnistamisessa auttavia piirteitä. Kirvalajien tunnistaminen on tärkeää myös tehokkaan biologisen torjunnan onnistumiselle.
Missä kirvat viihtyvät?
Eri kirvalajit suosivat eri kasveja ja kasvinosia. Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että jauhiaisen tapaan ne reagoivat väreihin. Etenkin keltavihreä väri houkuttaa kirvoja, joten kirvoja löytyykin useimmiten uudesta kasvustosta.
Oireet
Kirvat imevät kasveista nesteitä, mikä johtaa lehtien ja nuppujen vioittumiseen sekä kasvukärkien käpristymiseen. Ylimääräinen sokeri erittyy mesikasteena, joka tahraa kasveja ja tarjoaa kasvualustan muun muassa nokihärmälle. Tämän seurauksena kasvien yhteyttäminen heikkenee, lehdistö kellastuu ja kasvin kasvu hidastuu. Kirvat voivat myös levittää kasviviruksia, jotka aiheuttavat pitkäkestoista vahinkoa.
Lehtikirvojen elinkierto ja talvehtiminen
Lehtikirvojen elinkierto on monivaiheinen. Kirvat syntyvät yleensä elävinä jälkeläisinä ilman munavaihetta. Nuoruusvaiheessa kirvat näyttävät jo aikuisilta, mutta niiden tuntosarvien ja selkäputkien kehitys on vielä kesken. Nymfi eli nuoruusvaiheessa kirvat luovat nahkansa useaan otteeseen, ja irtonahkoja voi usein löytää kasvin pinnalta.
Joillakin lehtikirvalajeilla on muna-asteinen talvehtimismuoto, joka aktivoituu lämpötilan ja päivän pituuden laskiessa syksyllä. Tällöin naaraat synnyttävät koiraita, jotka hedelmöittävät naaraita. Hedelmöityksen jälkeen nämä naaraat munivat talvimunansa kasvihuoneessa jätettyihin kasveihin tai kasvihuoneen ulkopuolella oleviin puihin tai pensaisiin. Aikuiset kirvat kuolevat talvella, mutta munat säilyvät elinvoimaisina jopa yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Keväällä munat aktivoituvat uudelleen ja synnyttävät uusia kirvoja, jotka jatkavat elinkiertoaan.
Kirvojen torjunta
Schetelig suosittelee kirvojen torjuntaan biologisia ratkaisuja.
Mycotal on tehokas tuote, joka sisältää itiöitä, jotka itävät ja kasvavat rihmastoksi. Tämä tunkeutuu tuholaisen vartalo-onteloon ja tuhoaa kudokset. Se on kosketusvaikutteinen, ja sen käyttö vaatii huolellisuutta. Oikeissa olosuhteissa tuote tappaa kohdetuholaiset reilun viikon kuluessa. Käyttö vaatii koetoimintaluvan Kauppapuutarhaliitolta.
Aphiscout on erinomainen vaihtoehto, kun kirvalaji on epävarma tai tuntematon. Se sisältää viittä eri pistiäistä, jotka tehoavat useisiin kirvalajeihin ja soveltuvat erinomaisesti ennakkotorjuntaan.
Chrysoperla (harsokorento) on matalassa lämpötilassa aktiivinen ja omaa laajan ruokavalion, johon kuuluvat muun muassa kirvat ja perhosen munat.
Ervipar on loispistiäistuote, joka tehoaa useisiin eri kirvoihin, kuten ansari-, koiso- ja tupakkakirvoihin. Erviparin tehoa tukemaan suositellaan Ervibank:kia, jossa kasvatetaan ohraa, vehnää tai koristeheiniä. Kirvapankissa elävät kirvat eivät aiheuta vahinkoa kasvihuoneessa, vaan toimivat hyötyravintona biologisille torjuntaeliöille.
Aphidend on äkämäsääski, jonka toukat syövät kaikkia kirvalajeja.
Aphilin soveltuu erityisesti sekä ansari- ja koisokirvojen torjuntaan sekä persikkakirvoille.
Aphipar puolestaan soveltuu erityisesti kurkkukirvoille, tupakkakirvoille ja persikkakirvoille.
Kemialliset torjunta-aineet
Vaikka biologiset torjuntakeinot ovat usein tehokkaita ja ympäristöystävällisiä, voimakkaaseen kirvasaastuntaan voi olla tarpeen käyttää kemiallisia aineita. Sallitut kemialliset torjunta-aineet ja käyttöä koskevat ajantasaiset tiedot löytyvät KemiDigistä. Varmista kasvinsuojeluaineen turvallinen käyttö ja käyttölupa. Lue aina pakkausmerkinnät ennen käyttöä.
Teppekion tehokas systeeminen torjunta-aine, jonka tehoaineena toimii flonikamidi. Se tehoaa kaikkiin lehtikirvoihin ja suojaa kasveja niiden leviämiseltä. Teppeki imeytyy kasviin ja suojaa myös myöhemmin muodostuvat kasvinosat. Aine toimii jopa 4 viikon ajan ja on tehokas kaikissa lämpötiloissa, mutta erityisesti kuumalla säällä sen käyttöä tulee välttää. Teppeki ei ole haitallinen muille hyönteisille, mikä tekee siitä erinomaisen valinnan integroituihin tuholaistorjuntakäytäntöihin (IPM).
Decis Mega EW 50 on tehokas ja nopeasti vaikuttava hyönteistorjunta-aine, jonka vaikuttava aine on deltametriini. Se tehoaa kirvoihin ja muihin imeviin tuholaisiin, estäen niiden leviämisen ja lisääntymisen. Decis Mega toimii nopeasti kosketus- ja syöntivaikutuksen kautta. Kasvihuoneissa valmisteen käyttöä ei suositella useana peräkkäisenä käsittelynä, koska se voi kehittää tuholaisille resistenssiä. Varoaika torjuntaeliöille on 8-12 viikkoa, joten sen käyttöä on syytä harkita tarkkaan.
Kirvalajien torjunta on monivaiheinen prosessi, ja oikeiden torjuntamenetelmien valinta voi merkittävästi parantaa viljelykasvien terveyttä ja tuottavuutta. Scheteligin tarjoamat biologiset tuotteet tarjoavat tehokkaita ja kestäviä ratkaisuja kirvasaastunnan hallintaan.